Eräänä lauantai aamuna, Beth oli tapansa mukaan lukemassa lempi nojatuolissaan. Hän luki kirjaa, joka kertoi imelää tarinaa naisen ja miehen rakkaudesta toisiaan kohtaan. 

Hänet ajatuksistaan kuitenkin herätti tuttu viisu joka alkoi soida hänen taskussaan.

''Haloo?'' Neiti vastasi kännykkäänsä. Luurin toisessa päässä oli innokkaasti selittävä nainen, Christine, joka ehdotti tapaamista tänään. Mukanaan hän toisi kuulemma yhden tuttunsa. 

''Kuulostaa hyvälle! Sopiiko kahdeltatoista puistossa? Siellä taitaa olla se kesäriehakin tänään.'' Beth vastasi. 

Ajaksi siis sovittiin puoliltapäivin ja kun Beth laski luurinsa hän oli hyvin innoissaan tietäen näkevänsä ystävänsä pian. Bethiä kuitenkin jännitti tavata Chrisin ystävä. Bethillä ei ollut monia ystäviä sillä hän oli melko ujo ja pelkäsi kritiikkiä. 

Kun kello oli varttia vaille Beth tilasi taksin ja pääsi melkein heti lähtemään tapaamispaikalle. Saapuessaan puistoon hän yritti tähyillä Christinea, muttei nähnyt hänestä vilaustakaan.

Beth alkoi käydä jo kärsimättömäksi, kun Cristinea ei näkynyt eikä kuulunut. 

''Hei siellä! Odota! Oletko sinä Elizabeth?'' kuului huuto tytön takaa.

''Eeh?'' Tyttö kääntyi ääntä kohti.

'' Sinä se siis olet! Viimeinkin olen haeskellut sinua täältä jo jonkin aikaa!'' Poika intoili ja tuli Bethin luo.

''T-tuota anteeksi, mutta pitäisikö minun tuntea teidät jostain?'' Beth änkytti hämillään.

'' Anteeksi, olin töykeä. Minä olen Anton Leight. Olen se Chrisin tuttava, josta hän kertoi '' poika selitti.

'' Valitettavasti hän ei kuitenkaan päässyt tulemaan, koska joutui vahtimaan pikkusiskoaan. Hän lähetti minut kuitenkin, ettet ihan turhaan olisi tullut tänne.'' hän sitten jatkoi.

'' Eikäh! Olin niin odottanut tätä. No kai minä tästä sitten lähden takaisin kotiin...'' Beth sanoi ja valmistautui lähtemään.

''Valitettavasti se ei taida käydä, koska sain tehtävän viihdyttää sinua koko iltapäivän.'' Poika virnisti.

''N-niinkö?..no t-tuota, mitä olet suunnitellut..?'' Tyttö kysyi jälleen änkyttäen.

''Hmm..Nyt tiedän! Mennään jätskeille. Älä huoli minä tarjoan! '' Poika hymyili ja Bethinkin kasvoilla viipyi pieni hymyn poikanen. 

''Äh..mitä minä oikein sössötän. Nyt pitää ryhdistäytyä!'' Beth päätti.

''Tuletko?'' Anton huusi jo kiskan luota ja sai myöntävän vastauksen.

Beth oli yhtä hymyä. Hän ajatteli pitävänsä todella Antonista.

''Huhuu?'' Anton huhuilin tytön naaman edessä.''Elizabeth? Kertoisitko minkä jäätelön haluat?'' hän kysyi ja virnisti. Bethin jalat olivat kuin sulaa vahaa.

''Oh, anteeksi, olin ajatuksissani! Ja ottaisin sitä hyvää sinistä jäätelöä'' hän kiirehti vastaamaan, mutta jatkoi: '' Voit muuten kutsua minua vain Bethiksi''

''Selvä pyy'' Anton vastasi ja ojensi sitten valmiin tötterön tytölle passittaen hänet etsimään hyvän istumapaikan.

'' Mmm..! tämä jäätelö on todella herkullista'' Beth kehui. Poika hymyili hänelle vastaukseksi.

>>Onkohan hänkin kiinostunut minusta?<< 

Jäätelöiden jälkeen oli aika hyvästellä.

''Minulla oli todella kivaa,kiitos'' Beth sanoi Antonille. ''Minullakin oli'' poika vastasi tuolle vilkaisten kelloaan.

''Tuota.. haluaisin kysyä sinulta jotain'' tyttö tunnusti. '' No kysyppäs'' Anton vastasi.

'' Öh..no siis.. oletko sinä rakastunut...minuun? ''